lauantai, 19. marraskuuta 2011

Kotiin päin

En haluaisi, että tästä blogista tulisi ankea ja synkkä, vaikka tämä syksy onkin ollut hyvin rankka. Eikä tästä tulekaan, koska en ole suostunut masentumaan tai lannistumaan taakan alla. Olen kääntynyt kotiin päin. Eräs läheinen ihminen on sairastunut vakavasti ja se jos mikä saa asiat tärkeysjärjestykseen. Tärkeintä ovat rakkaat ihmiset. Minä itse ja läheiset. Silloin rahavaikeudet ja työhuolet menettävät merkitystään.

Tällä viikolla jaksoin väsätä itelleni tuommoisen lettikampauksen. Inspiroiduin kai jostain. Koitin kuvatakin sitä, mutten tiedä saako tuosta selvää.

Image Hosted by ImageShack.us

Image Hosted by ImageShack.us

Sitten inspiroiduin neulomaan. Kaivoin lankakorin esiin ja aloitin. Pipo on kohta puolessa välissä. Tuleekohan tällä kertaa kerralla hyvä? Tuleekohan 11. kerrallakaan? Jännityksellä jäämme odottamaan.

Image Hosted by ImageShack.us

Älkää edes kysykö tuosta joulukuusesta. Joku neiti Joulumieli pakotti kaivamaan KAIKKI joulukoristeet esille. Siitä myöhemmin lisää...

Ja kannattaa myös pitää silmällä tätä blogia myös siitä syystä, että pian on tulossa arvonta! Pitkästä aikaa! Jes!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pakko hihkaista: Joulukuusi! Meillä on sentään vielä kuusi laittamatta, mutta joulu-cd on soinut jo pari viikkoa, kiitos Neiti Kolmeveen :)

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti läheisesi tilanne on paranemaan päin. <3

Joulu on kohta oven takana. Ensi viikollahan viimeistään on "luvallista" kaivaa joulukoristeet esille, onhan silloin jo ensimmäinen adventti! Ja mitäpä pieni varaslähtö haittaisi...? :)

Arvontaa odotellessa
-Reetuska ;)

Suvi kirjoitti...

Pus <3

Mutta oot kyllä vähän höpsö, jos teillä jo marraskuussa on kuusi :D
Meillä pitäis käydä ostamassa.

Mulle on myös iskenyt virkkaus- ja kutomisinnostus. Tyttöjen barbeilla on nyt läjä "hienoja" vaatteita.

Inka kirjoitti...

Jee kutominen on parasta! Mulla on ollu villapaita kesken jo monta kuukautta, pitäs varmaan jatkaa niin sais joskus valmista.

Nää mun terveiset sulle käy aika yksitoikkoisiksi, mutta tsemppiä taas! Toivottavasti arjesta löytyy pikkuisia asioita jotka tuo iloa ja onnea, ainakin mua semmoiset asiat auttoia valtavasti kun syöpä tuli perheeseen. Onneksi niitä iloja löytyy, sairauksista huolimatta.

Ehtoisa emäntä kirjoitti...

Onko tuo lanka Novita Kelo?

Laura kirjoitti...

Anonyymi: No mä olin kans vähän että no ei ny vielä mutta...

Reetuska: Ikävä kyllä läheinen on niin vakavasti sairas että toipuminen on pitkä prosessi... Mutta nää jutut aina muistuttaa, mikä on oikeesti tärkeää.

Suvi: Minä en oo höpsö, Lotta on!!

Inka: Nepä ne, arjen asiat juuri. Etenkin Lotan pienet juttuset, joihin ei koskaan kyllästy. :) Kiitti!

Ehtoisa emäntä: Näyttäs olevat Novitaa, mutta nauha on hukassa että en tiiä onko Kelo. :) Pipo siitä tuli!